Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kaisun elämänvaiheista

Olen syntyperäinen rovaniemeläinen. Molemmat vanhempani ovat kotoisin länsirajalta, äiti Pellosta ja isä Torniosta. He tulivat sotien jälkeen tänne sodassa poltettuun ja sitten jälleenrakennettuun Lapin läänin pääkaupunkiin, jossa synnyin vuonna 1961.

Rovaniemen Rantavitikalta löytyvät lapsuuteni maisemat. Kävin siellä peruskoulun ja lukion, harrastin hiihtoa ja kuljin partiossa. Äitini oli aikanaan postissa työssä ja isäni toimi Teknillisen koulun vahtimestarina. Isä teki myös remonttitöitä, ainakin 50 omakotitaloon hän teki Rovaniemellä putkityöt. Vapaa-ajallaan isä oli aktiivinen kilpahiihtäjä.

Kotona minua kasvatettiin rehellisyyteen ja perinteisiin suomalaisiin arvoihin. Työntekoa arvostettiin, mutta myös lepopäivän pyhittämistä. Säästäväisyyttä pidettiin kodissamme tärkeänä periaatteena. Yli varojensa ei saa elää, vanhemmat opettivat. Opiskeluun ja myös harrastusten pariin kannustettiin. Samalla isä ja äiti olivat tiukkoja kurinpitäjiä, jotka asettivat selkeät rajat. Esimerkiksi kotiin piti tulla määrättynä aikana eikä sitä saanut ylittää. Olen kiitollinen vanhemmilleni hyvästä lapsuudestani. Sain heiltä hyvät eväät elämään.

Meitä oli lapsuusperheessäni kaksi lasta, veljeni ja minä. Sisaruussuhteet ovat suuri rikkaus ihmiselle. Lapsena olisin halunnut, että minulla olisi ollut enemmän sisaruksia. Olen kuitenkin iloinen siitä, että minulla on halki elämän säilynyt läheiset välit veljeeni ja hänen perheeseensä. Minulla ei ole omia lapsia, mutta veljeni tytär on minulle läheinen ja olen halunnut osallistua tiiviisti hänen elämäänsä, varsinkin kun hänen äitinsä kuoli sairauteen muutama vuosi sitten.

Kirjoitettuani ylioppilaaksi ja suoritettuani yo-merkonomin tutkinnon Rovaniemellä pääsin työhön Tie- ja vesirakennushallitukselle. Tein toimistotöiden lisäksi myös paljon maastotöitä – ei siis työuranikaan ole ollut vain konttorissa istumista! Sittemmin tulin Rovaniemen kaupungille töihin mm. kiinteistö- ja mittausosastolle, vesilaitokselle, ja nyt toimin hallintosihteerinä kaupungin rakennusvalvonnassa.

Ensimmäiset työpaikkani olivat miesvaltaisia, mutta en kokenut sitä nuorena naisena ongelmaksi eikä minua syrjitty sukupuolen takia. Jo lapsena olin tottunut leikkimään poikien kanssa ja rakentamaan majoja. Pärjäsin miesten maailmassa, vaikka tunnistan kyllä maailmassa olevan vielä monia lasikattoja naisten tiellä. Politiikassakin se joskus näkyy.

Minulle oli jotenkin itsestään selvää, etten halua lähteä pois Rovaniemeltä lukion jälkeen. Lappilaisuus on juurtunut minuun syvälle ja viihdyn täällä hyvin. Niinpä oli luonnollista, että olen tehnyt täällä koko työurani. Toki olen muualla matkustellut, mutta Lappiin on aina mukavaa palata!

Lappilaisessa elämänmenossa pidän juuri yhteisöllisyydestä. Sukulaiset, ystäväpiirit ja erilaiset muut verkostot antavat sisältöä ihmisen elämään. Minulle omaiset, sukulaiset, ystävät ja tuttavat eri harrastuksista ovat hyvin merkittävä osa elämääni. Ihminen saa voimaa hyvästä yhteistoiminnasta toisten ihmisten kanssa.

Isäni oli sotaveteraani ja isänmaalliset arvot ovat minulle tärkeitä asioita. Kotimaamme vapaus on maksettu kalliilla hinnalla. Ei isä paljon sodasta kotona puhunut, mutta äidin kanssa hän kävi usein sotaveteraanien tapahtumissa. Ehkä sieltä minullekin on jäänyt maanpuolustustahdon arvostaminen omaan maailmankatsomukseen ja menin mukaan sotilaskotityöhön. Siitä saa paljon virtaa itselle ja siinä on oppinut erilaisia taitoja ja itsensä kehittämistä. Sotilaskotityö on harrastus, joka joustaa elämäntilanteen mukaan ja josta löytyy jokaiselle jotakin hienoa ja palkitsevaa. Sotku on varuskunnan sydän, joka tukee varusmiesten hyvinvointia.

Erilainen järjestötoiminta ja yhteisöllisyys ovat Rovaniemelläkin merkittävä tapa luoda sisältöä ja hyvinvointia ihmisten elämään. Haluan myös politiikassa olla kaikin voimin näitä tavoitteita edistämässä.

Isäni kuoli vuonna 2006 yllättäen terveenä miehenä ja suorilta jaloiltaan sydänkohtaukseen. Nopea lähtö on lähtijälle helppo, mutta omaisille raskas. Pian 90 vuotta täyttävä äitini elelee edelleen Rovaniemellä. Pidämme päivittäin yhteyttä. Samoin iäkäs setäni asuu täällä Rovaniemellä ja on minulle läheinen. Pidän tärkeänä, että vanhoja ihmisiä kunnioitetaan. Heidän työnsä tulosta on meidän nykyinen hyvinvointimme.

Politiikasta olen ollut aina kiinnostunut ja seurannut yhteiskunnallisia asioita. En kuitenkaan aikaisemmin ajatellut, että lähtisin itse koskaan esim. ehdokkaaksi vaaleihin. Niinpä tulinkin poliittiseen toimintaan mukaan vasta jo elämänkokemusta saaneena viisikymppisenä. Minua pyydettiin aikanaan Keskustan lisäksi myös Kokoomukseen, mutta Keskustan arvot ovat tuntuneet itselleni läheisemmiltä. Annan tietysti arvoa kaikille kotikaupunkimme hyväksi vilpittömästi työtä tekeville, yli puoluerajojen.

Äitini isä Kaarlo Välimaa oli aktiivi-maalaisliittolainen ja Pellossa aikanaan mukana luottamustehtävissä, mm. koulutuslautakunnan puheenjohtajana. Ehkäpä se keskustalaisuus on jo vähän ukin verenperimää.

Koin, että Keskustaan oli helppo tulla, kynnys oli matala. Olen kokenut itseni tervetulleeksi. Olen ollut kunnallisjärjestön johtokunnassa nyt neljä vuotta, käynyt puoluekokouksissa ja ollut monissa muissa järjestötapahtumissa. Keskustassa on ollut hyvä me-henki ja ihmiset ovat tavallisia ja helposti lähestyttäviä. Paljon henkistä pääomaa tämä puoluetoiminta on minulle antanut. Jos en olisi lähtenyt tähän keskustalaiseen toimintaan mukaan, niin olisin kyllä jäänyt paljosta paitsi.

Vuoden 2012 kuntavaaleissa olin ehdokkaana, ne olivat ensimmäiset vaalit eläessäni, missä olin ehdokkaana. Sain vaaleissa 75 ääntä. En päässyt valtuustoon, mutta minut valittiin tekniseen lautakuntaan sekä jätehuoltojaostoon. Erityisesti kaavahankkeet ovat olleet lautakuntatyössä keskeisiä, varsinkin Rovaniemen keskusta-alueen kaavat Vennivaaraan sekä Pöykkölään uusien pientalotonttien kaavoitus.

Toimittuani nyt yli neljä vuotta lautakuntatyössä sekä keskustalaisessa poliittisessa toiminnassa, koen olevani aiempaa valmiimpi myös kaupunginvaltuutetun tehtäviin.

Kunnallinen päätöksenteko oli tietysti jo entuudestaan viranhaltijapuolelta tuttua. Olin jo vanhan kaupungin aikana rakennuslautakunnan ja ympäristölautakunnan sihteerinä. Jäin siitä pois vuonna 2013, kun tulin valituksi kunnallisiin luottamustehtäviin.

Tässä lyhyesti elämäni tapahtumista. Olen valmis työhön rovaniemeläisten asialle kaupunginvaltuutettuna, jos annatte minulle vaaleissa luottamuksen.

©2018 Kaisu Huhtalon kotisivut - suntuubi.com